1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, ANTAMAAN RUUMIINNE eläväksi, pyhäksi, JUMALALLE OTOLLISEKSI UHRIKSI; tämä on teidän JÄRJELLINEN jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan MUUTTUKAA MIELENNE UUDISTUKSEN KAUTTA, tutkiaksenne, MIKÄ ON JUMALAN TAHTO, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 SILLÄ sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ETTEI TULE AJATELLA ITSESTÄNSÄ ENEMPÄÄ KUIN AJATELLA SOPII, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme YKSI RUUMIS KRISTUKSESSA, mutta ITSEKUKIN OLEMME TOISTEMME JÄSENIÄ;
6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.
9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; TOINEN TOISENNE KUNNIOITTAMISESSA KILPAILKAA KESKENÄNNE.
11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; OLKAA HENGESSÄ PALAVAT; palvelkaa Herraa.
12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
13 PITÄKÄÄ PYHIEN TARPEET OMINANNE; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16 Olkaa keskenänne yksimieliset. ÄLKÄÄ KORKEITA MIELITELKÖ, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. ÄLKÄÄ OLKO ITSEMIELESTÄNNE VIISAITA.
17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”.
20 Vaan “jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”.
21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Roomalaiskirje 12
***
1 PYSYKÖÖN VELJELLINEN RAKKAUS.
2 Älkää unhottako VIERAANVARAISUUTTA; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.
3 MUISTAKAA VANKEJA, NIINKUIN OLISITTE ITSEKIN HEIDÄN KANSSAAN VANGITTTUNA; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.
4 AVIOLIITTO PIDETTÄKÖÖN KUNNIASSA kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; TYYTYKÄÄ SIIHEN, MITÄ TEILLÄ ON; sillä hän itse on sanonut: “En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”;
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: “Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?”
7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
9 ÄLKÄÄ ANTAKO MONENLAISTEN VIERAIDEN OPPIEN ITSEÄNNE VIETELLÄ; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
10 Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä.
11 Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin.
12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin MENKÄÄMME SIIS HÄNEN TYKÖNSÄ “ULKOPUOLELLE LEIRIN”, hänen pilkkaansa kantaen;
14 sillä EI MEILLÄ OLE TÄÄLLÄ PYSYVÄISTÄ KAUPUNKIA, vaan tulevaista me etsimme.
15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika KIITOSUHRIA, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
16 Mutta ÄLKÄÄ UNOHTAKO TEHDÄ HYVÄÄ JA JAKAA OMASTANNE, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.
17 Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.
18 Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.
19 Vielä hartaammin kehoitan teitä näin tekemään, että minut sitä pikemmin annettaisiin teille takaisin.
20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen,
21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
22 Minä pyydän teitä, veljet: kestäkää tämä kehoituksen sana; sillä lyhykäisesti minä olen teille kirjoittanut.
23 Tietäkää, että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi; ja jos hän pian tulee, saan minä hänen kanssaan nähdä teidät.
24 Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta.
25 Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.
Heprealaiskirje 13
***
1 Veljeni, ÄLKÖÖN TEIDÄN USKONNE meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, OLKO SELLAINEN, JOKA KATSOO HENKILÖÖN.
2 Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
3 ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: “Istu sinä tähän mukavasti”, ja köyhälle sanotte: “Seiso sinä tuossa”, tahi: “Istu tähän jalkajakkarani viereen”,
4 niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. EIKÖ JUMALA OLE VALINNUT NIITÄ, JOTKA MAAILMAN SILMISSÄ OVAT KÖYHIÄ, OLEMAAN RIKKAITA USKOSSA ja sen VALTAKUNNAN PERILLISIÄ, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?
7 Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?
8 Vaan jos täytätte KUNINKAALLISEN LAIN Raamatun mukaan: “RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI”, niin te hyvin teette;
9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
11 Sillä hän, joka on sanonut: “Älä tee huorin”, on myös sanonut: “Älä tapa”; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
14 MITÄ HYÖTYÄ, VELJENI, SIITÄ ON, JOS JOKU SANOO ITSELLÄÄN OLEVAN USKON, MUTTA HÄNELLÄ EI OLE TEKOJA? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että USKO ILMAN TEKOJA ON VOIMATON?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä NIINKUIN RUUMIS ILMAN HENKEÄ ON KUOLLUT, NIIN MYÖS USKO ILMAN TEKOJA ON KUOLLUT.
Jaakobin kirje 2
***